[b]On vaikeaa sanoa tarkalleen, koska rock-musiikki sai sellaiset raamit, joista se nykyään tunnetaan. Vielä hankalampaa on pysyä laskuissa sen lukuisista alalajeista, joita syntyy ja kuolee jatkuvasti.[/b]
Rock-musiikin isänä pidetystä bluesista on ajauduttu kauas lyhyessä ajassa. Rock:in värikäs historia kattaa mm. 50-luvun paheksutun nuorisokulttuurin, 70-luvun voimakkaasti kantaa ottavan punk-rockin sekä tämänhetkisen tilanteen, jossa rockista on tullut lokeroimatonta koko kansan musiikkia, josta jokainen voi valita mieleisensä tyylin.
Vaikka myyntilistoja on pääasiassa hallinnut kevyempi musiikki jo melkein kaksi vuosikymmentä, rock-musiikki pitää päänsä pinnalla loputtomalla kyvyllään uusiutua.
Voimakkaat kannanotot, äärimmäinen aggressiivisuus sekä poliittisten mielipiteiden ilmaisu ovat jääneet valtavirtaa miellyttävän melodisen rockin jalkoihin. Koveneva kilpailu sekä tarve miellyttää mahdollisimman monia, on kaventanut radikaalimman, sanomaa levittävän rockin pelikenttää.
Tuoksujen rock’ n roll escada hajuvesi ajaton ja tyylikäs asennetta unohtamatta.
On luonnollista, että tyyli muuttuu ajan kuluessa. Tämä koskee niin musiikkia, tapaa pukeutua. Nämä kaksi asiaa ovat rockin synnystä asti kulkeneet vahvasti käsi kädessä. Tämä yhteys on kuitenkin selkeästi häviämässä. Harvemmat ilmaisevat musiikkimakuaan vaatetuksella. Tähän voi olla syynä halu olla leimautumatta yksittäiseen musiikkigenreen. Vielä joitakin vuosikymmeniä sitten etenkin nuoriso jakaantui musiikkigenrensä perusteella. Nykyään vastaavanlaista uskollisuutta yhdelle genrelle ei odoteta, ainakaan niin voimakkaasti.
Rock-musiikki on vuosien saatossa auttanut nuoria identiteettinsä hakemisessa, kuin vaihtoehtoisena tapa tutustua maailmaan kotiseinien ulkopuolella. Moni ehkä seurasi perässä irokeesipäistä kaveriaan, toiset pitivät väkisin liian pieniä nahkahousuja.
Edeltävä sukupolvi paheksuessaan harvoin muistaa omaa nuoruuttaan ilmiöineen. Onhan aika jo kullannut sen. Sen, joka tuskin turmeli nuorisoaan yhtään enempää tai vähempää, kuin seuraajansa.
Tavat ja musiikki muuttuu, mutta tarve sopeutua joukkoon on ja pysyy.
Rockin nykytilaa voidaan pitää jossain määrin huolestuttavana. Ohion Clevelandissa sijaitsevassa Rock And Roll Hall of Famessa listatut nimet ovat nuorimmalle sukupolville varmasti suurilta osin vieraita.
Taitavinkaan soittaja ei välttämättä pääse autotallistaan lähikuppilaa kauemmas esiintymään. Musiikissakin arvostus on valtavirtakulttuurissa siirtynyt vuosi vuodelta ulkonäkökeskeisempään suuntaan. Kaupalliset radiokanavat soittavat mielellään pehmeää sanoituksiltaan neutraalia musiikkia, minkä takia kannanotto musiikillisin keinoin on siirtynyt takaisin kellareihinsa.
Tätä voidaan pitää takapakkina niin rockin kuin muun musiikin kannalta.
Vaikka musiikin ensisijainen tavoite on ensisijaisesti viihdyttää, se on aina ollut yksi voimakkaimmista tavoista ottaa kantaa ja ilmaista mielipiteitä.
Olisi vahvasti liioiteltua väittää, että valtavirtarock tekisi hidasta kuolemaa, mutta parhaimman teränsä se on menettänyt suuren yleisön kääntäessä selkänsä niille, jotka haluavat äänensä kuuluviin sähkökitaran säestyksellä.
Jo vuosikymmeniä kiertäneet suuret nimet ottavat edelleen yleisönsä, vaikka ikä painaa niskaa. Valtaosa yleisöstä koostuu kuitenkin heistä, jotka kasvoivat näiden jättiläisten kasetteja puhki kuluttaen.
Onko uuden rock-sukupolven tuleminen uuden tyylisuunnan kanssa mahdollista kaiken tämän pehmeän ja kiillotetun pop-musiikin aikana?
Voiko sähkökitara vielä voittaa leveästä elämästä riimittelyt? Moni varmasti uskoo, että rockin saralla kaikki on jo keksitty, mutta toivoaan ei kannata menettää. On myös suuri positiivinen muutos vuosikymmenten takaiseen: Nuorena (27-vuotiaana) kuoleminen tuskin on tavoitteena kenelläkään, eikä huumeetkaan nauti vastaavanlaisesta suosiosta. Rock-toivoillamme saattaa siis olla mehdollisesti enemmän aikaa keskittyä siihen, mikä on tavoitteena.
Reply