Rokkia, onko sitä vielä?
Onko rock kuollut? Tätä kysymystä on kysytty jo jonkin aikaa, itse asiassa varmaan kymmeniä vuosia. Ja koska sitä kysytään vieläkin, ei näyttäisi siltä että asianlaita näin olisi. Odotus näyttäisi olleen turha, rock ei suostu kuolemaan, vaikka sitä kuinka odotetaan, vuodesta toiseen. Aina löytyy jokin uusi ilmiö, joka herättää huomaamaan, että rock on kaikkea muuta kuin kuollut. Siinä se taas seisoo, ylpeästi haarat levällään, yhtä resuisena ja kuluneena kuten aina, silti ihmeen elinvoimaisena.
2000-luvun alkupuolella tällainen rockin uusi tuleminen nähtiin vaikkapa sellaisissa yhtyeissä kuin The Strokes tai Libertines. 90-luvulla vastaavia ilmiöitä olivat muun muassa Nirvana ja Marilyn Manson. 80-luvulla hevi sinnitteli pystyssä hiuskiinteen voimalla tai ilman, kaiken syntetisaattorimelskeen keskelläkin. Sitä ennen rockin kuolemasta tuskin edes puhuttiinkaan.
Rock siis elää ja voi hyvin. Ja jos ei se jatkuvasti olekaan läsnä arjessamme -tai nuorten vaatetuksessa https://kidsbrandstore.fi/ – johtuu se pikemminkin siitä, että musiikin uusia tyylisuuntia on nykyisin niin paljon enemmän, ettei yksi musiikkityyli millään voi enää hallita koko kenttää, ei edes suurta osaa siitä. Ja koska rock on musiikkina yhä keskuudessamme, on se sitä myös vaatetustyyleissä. Aivan samanlaisena tuo tyyli ei vuosikymmenien saatossa ole pysynyt, vaan jokainen vuosikymmen on tuonut mukanaan uudet tuulet. Silti on päivänselvää, että rock-musiikki on ollut suuri vaikuttaja pukeutumiseen niin nuorten kuin aikuistenkin keskuudessa.
50-luku
50-luvulla rockin kuvaa hallitsi Elvis. Elviksen pukeutuminen ei lavan ulkopuolella ollut mitenkään silmiinpistävää. Hänen tyylinsä oli casual, vielä melko perinteinen, joskin selkeästi tunnistettava. Kauluspaitoja, kireitä farkkuja, laivastoraitaisia paitoja… Se missä Elvis kenties eniten poikkesi aikansa yleisemmästä tyylistä oli värien käyttö. Elvis ei kaihtanut käyttää räikeämpiäkään värejä, kuten punaisia paitoja, joita miehet eivät tuohon aikaan vielä muuten käyttäneet. Tärkeintä oli että vaate sopi hänelle. Elvis tunsi tyylinsä. Niin, eikä pidä tietenkään unohtaa tuota iki-ihanaa hawaii-paitaa, jonka Elvis myös toi julkisuuteen.
60-luku
60-luku muutti kaiken niin musiikissa, maailmankatsomuksissa kuin tyylissäkin. Psykedeeliset huumeet ja hippi-ideologia toivat räikeitä värejä paitoihin ja yltiöpäisyyttä musiikkiin. 60-luvun ikonisen tyyliin voi perehtyä vaikkapa katsomalla kuvia Jimi Hendrixistä. Kirkkaita solmuvärjättyjä paitoja ja kireitä farkkuja leiveillä lahkeilla. Mustilla toki myös afro kuului kuvaan, kuvastaen henkiin herätettyä rotutietoisuutta.
70-luku
60-luvun jälkeen olisi varmasti voinut kuvitella, että kaikki on nyt hetkeksi nähty. Näin ei kuitenkaan asianlaita ollut, ainakaan mitä rock’n’rolliin ja pukeutumiseen tuli. Päinvastoin, homma jatkoi kehittymistään yhä villimpään suuntaan. 70-luku näet oli glamrockin kulta-aikaa. Sukupuolisia raja-aitoja kaadettiin yhä villimmin. Androgyynisyys oli pop ja glitter muotia. Tätä kautta kannattaa tutkiskella vaikkapa katselemalla David Bowien useita tyylinvaihdoksia 70-luvun mittaan.
80-luku
Juppien vuosikymmen oli myös hevin vuosikymmen. Nahkaa ja paljasta pintaa, föönattuja tukkalaitteita ja armotonta kitaran tilutusta.
90-luku
90-lukua hallitsi punkin uusi tuleminen grungen muodossa, sekä toisaalta Marilyn Mansonin kaltaiset goottihenkiset artistit. Pukeutumisessa tämä näkyi ylisuuriin kauluspaitoihin ja rikkinäisiin farkkuihin nojaavassa alipukeutumisessa ja toisaalta mustaan väriin luottavassa synkistelyssä.
2000-luku
Verrattuna moniin aiempiin vuosikymmeniin, ei rock-henkinen pukeutuminen ole enää niin säännösteltyä. Pikemminkin vaikutteita haetaan pitkin matkaa, sieltä mistä parhaalta tuntuu. Farkut ja erilaiset ketjut ovat vakiovarusteita. Toisaalta hipsterimuoti on tuonut mukaan vaikutteita myös rockia edeltäneiltä vuosikymmeniltä, kuten 30- ja 40-luvuilta.
xu9xi6