Riittääkö pelkkä rock?

Rock-festivaaleista tuli ainakin takavuosina mieleen melko askeettinen meininki: pelto, jonka laitaan pitkätukkaiset teinipojat ovat talkoovoimin pystyttäneet esiintymislavan. Olutkarsina, makkaraperunat ja muihin musiikin ystäviin tutustuminen riittivät viihdykkeeksi lavalla esiintyvien bändien seuraamisen ohella. Nykyään festivaalivieraat ovat vaativampia, eikä välillä huikean korkeiksi nousseita lippujen hintoja voida selittää pelkästään esiintyjien palkkioilla. Festareille mennään hakemaan elämyksiä isolla eellä. Musiikki saattaa itse asiassa olla vain yksi niistä syistä, miksi festareille edes mennään. Muu tekeminen, tapahtuman imago ja näkyvyys somessa ovat monille vähintään yhtä tärkeitä kriteerejä kuin tapahtuman sijainti, esiintyjäkatras tai lippujen hinta. Kaikilla näin ei tietenkään ole.

Varsinkin nuorella festariviikonloppu vie helposti ison osan kesätyörahoista. Kun pakettiin lasketaan lippujen lisäksi matkat, majoitus, ruoat, juomat, tunnelmaa sopivasti virittävät asusteet ja muut kulut, voi summa nousta satoihin euroihin. Muillekin kuin nuorimmille musiikinystäville tiedoksi: kannattaa ottaa freedomrahoitus avuksi kun festarit siintää mielessä – näin budjettia saa tarpeen vaatiessa nostettua juuri ja juuri riittävästä todellisen elämyksen mahdollistavaksi. Vaikka joidenkin mielestä aitoon festaritunnelmaan kuuluu suihkun välttely, mutavellissä kieriskely, lämpimän ruoan välttely ja muutenkin perusmukavuuksista luopuminen, näin ei kaikkien kohdalla ole. Nykyajan modernit festarit vetävät majoituksen, ruoan ja puitteiden suhteen lähes vertoja vähän laadukkaammille kaupunkilomillekin.

Festarit vievät helposti paljon rahaa

Festarit järjestetään yhä useammin siellä missä ihmiset muutenkin liikkuvat. Yleensä tämä tarkoittaa kaupunkialueella tai helppojen kulkuyhteyksien varrella sijaitsevia kohteita. Hyviä esimerkkejä ovat Helsingin Flow Festival, Tampereen Tammerfest ja Turun Down by the laituri. Festaroinnin välissä pääsee mukavasti vaikka piipahtamaan kotona, jos tapahtuma on lähellä omia kotikulmia. Tämä sopii erityisesti päivittäistä suihkua, puhtaita vaatteita ja kunnon yöunia arvostaville festarivieraille tai päiväkävijöille.

Ei vain makkaraperunoita ja bajamajoja

Ruoka on yhä tärkeämmässä osassa myös festariskeneä. Se ei ole vain keino saada polttoainetta moshausta varten, vaan olennainen osa elämystä. Instagram-kelpoiset annokset toimivat jopa omaa imagoa kohottavana ja tunnelmaa luovana elementtinä. On aivan eri asia nauttia vegaaninen kimchiburgeri trendikkäästi sisustetussa festariravintolassa kuin hotkaista hätäisesti annos kebabbia pöllyävän hiekkakentän laidalla. Monet ravintolat ovatkin napanneet kiinni trendistä ja tuovat omat pop-up-ravintolansa tapahtumiin. Tämä on paitsi keino luoda festareille haluttua imagoa ja tarjota uusia ruokaelämyksiä, mutta myös keino mainostaa ravintoloita uusille asiakkaille.

Festariruoka on aiempaa monipuolisempaa

Festareiden ravintolatarjonnassa näkyvät yhä vahvemmin muutenkin vallitsevat ruokatrendit: kasvisruoka, lähiruoka ja puhtaus, kotimaisuutta tietenkään unohtamatta. Esimerkiksi Flow’ssa oli vuonna 2017 yhteensä noin 40 ravintolaa, joiden joukossa oli kaikkea etiopialaisesta burgereihin, villiruokaan ja huippuravintoloiden taidonnäytteisiin. Nälkäisenä ei tässäkään tapahtumassa siis tarvinnut olla! Jopa hevikansan ykköstapahtuma Tuska tarjoilee festareilla fine dining -annoksia.

Onko rock kuollut kaiken tämän oheistoiminnan takia? Jos rokkiasenne on siitä kiinni, että festerilla on kurjaa, kyse ei pohjimmiltaan olekaan musiikista. Tukkoisten bajamajojen ja tunkkaisten pannuperuna-annosten ei tarvitse olla ainoa tapa kokea rokkitapahtumat. Koska Suomen vanhimmat festarit ja sitä myötä kävijätkin ovat jo tukevassa keski-iässä, on luonnollista, että vierailijoiden odotukset ja tarpeet tapahtumia kohtaan ovat erilaiset kuin vaikkapa 1980-luvulla. Lempibändien musiikista ja hyvästä tunnelmasta nauttiakseen ei tarvitse tinkiä mukavuuksista. Kauan odotettu keikka sujuu miellyttävämmissä merkeissä, kun alla on hyvin nukuttu yö, herkullinen ateria ja ehkäpä pari pienpanimoiden laadukasta olutta – vai mitä?

Reply